Vuorokausirytmi on kääntynyt täysin päälaelleen. Tämähän pitäisi kaiken taiteen säänntöjen mukaan tapahtua silloin kun yötön yö on valoisimmillaan mutta tällä ketaa olen jäljessä aikataulusta. Muutama viikko sitten kun oli oikein valoisaa elämässä oli töissäkäynnin ansiosta/takia jonkunlainen rytmi. Sen jälkeen tulivat kesävieeraat jotka pitivät jotenkin aisoissa, mutta nyt ei ole mitään joka pidättelisi... Olen aina tosin ollut iltaihminen mutta pitäisi yrittää jotenkin elää edes jokseenkin normaalissa vuorokausirytmissä, se pääsee lipsahtamaan niin helposti. Toinen vaarallinen vuodenaika on sydäntalven pimein kaamosaika, ihania kuutamoita ym.  

Loppuraskaus luo tietysti ihanteelliset olosuhteet yökuppaamiselle, kun nukkuminen on muutenkin katkonaista ja hieman hankalaa. Kylkeä ei voi ihan huomaamattaan kääntää vaan toimenpide on joka kerta tehtävä suunnitellusti. Puhumattakaan lukuisista pissallakäynneistä ja veden juomisista = kierre. Toisaalta en voi sanoa että pikkuvauvavaiheen yösyöttämiset olisivat koskaan olleet ylitsepääsemättömän raskaita.

Mummin kuulumisia en ole ehkä muistanut mainita johtuen ehkä siitä, että kriittisestä vaiheesta on nyt päästy. Antibiotti on alkanut puremaan ja tulehdusarvot hyvin laskussa. Soitin eilen ja mummi jaksoi jopa laulaa yhden laulun ja jaksoi keskustella entiseen tapaan joten  paremmalta näyttää.

Nyt taidan yrittää josko nukkuminen voisi onnistua. Taidampa mennä alakertaan yrittämään, siellä on ihanan viileää ja pimeää.