Lieneekö tottumus vai mikä kaavoihin kangistuminen joka määräilee ihmistä mutta olen ollut hieman lamaantunt Blogilistan uudistumisesta. Omat suosikkini hävisivät taivaan tuuliin ja käyttäjätunnuksen ja salasanankin kanssa on takkuillut, höh. Pikku hiljaa olen kalasteellut suosikkini taas kokoon, lisättäköön nyt vielä valitusvirteen viimeiseksi että uusi ulkoasukin on mielestäni sekavampi kuin vanha.

Omaan elämääni ei tällä hetkellä tunnu kuulvan oikein mitään. Olen tällä hetkellä harvinaisesssa tilassa nimittäin sairaana. Naperolla on tarhapäivä ja tuntuu ajanhukalta istua sohvannurkassa kun voisi tehdä vaikka mitä muuta mutta nyt ei huvita kerrassaan mikään. Neiti Vauva nukkuu ulkona joten rauhallista on. Aurinkokin paistaa pitkästä aikaa mutta todella kylmä tuuli muistuttaa että pohjoisessa ollaan. Eihän nyt tietysti ollakkaan vasta kuin toukokuun puolessa välissä eli vuodenaikaan nähden ihan normaali säätila. Sitä vaan alkaa olla jo kärsimätön jossain vaiheessa.

Olen jotenkin henkisesti alkanut valmistautumaan töihin paluuseen ja se ei tunnu enää yhtä kamalalta ajatukselta kuin vielä vähän aikaa sitten. Olen nimittäin mökkiytynytkin aikalailla tässä äitiysloman aikana, ei tule lähdettyä kovin helposti minnekkään. Eristäytymistä on lisännyt myös autottomuus, Siipalla on auto töissä joten jos johonkin aion pitää se suunnitella tarkkaan etukäteen. 

Ennen kesälomaa meidän olisi kyllä tarkoitus hankkia uusi isompi auto. Koskapa olemme Siipan kanssa monessa asiassa eriluonteisia on tämä hanke osoittautunut todella raastavaksi. Jos päätoimijana olisin nyt minä, olisi uusi auto jo hankittu. Koskapa toimija on Siippa on tilanne se että jokaa ilta katsotaan netistä kymmeniä uusia/vanhoja autoja ja joskus soitetaankin johonkin. Autonosto on jo ylittänyt minun kiinnostusrajani ja nyt odottelen vain uutta isompaa autoa, ihan sama minkälaista. Luultavasti Siippa vielä auton ostettuammekin löytää jonkun paremman ja halvemman ja sairastaa sitten ostokrapulaa jälkeenpäin...

Neiti Myy pärjäilee yllättävän hyvin kipsattujen käsiensä kanssa, kotioloissa se jo unohtuukin. Ensi viikolla on menossa työharjoitteluun pizzeriaan Tromsaan, saa nähdä miten onnistuu. Soitin sinne kyllä ja ilmoitin että harjoittelija on hieman työrajoitteinen, olivat ehkä hieman epäluuloisia vaikka sanoin että pystyy kyllä tekemään kevyitä ja kuivia hommia. Maanantaina on kuitenkin ensin kontrollikäynti sairaalassa, saa nähdä miten on parantunut. Edellisellä kerralla kun tikit otetoiin pois sanottiin että hyvältä näyttää, siis myös kuvat. Eilen tuli kuitenkin epikriisi jossa lukee että oikean ranteen luu näyttäisi siirtyneen 6mm... saa nähdä. Edellinen kontrolloija oli suomalainen kandi, mutta epikriisin oli kirjoittanut joku ortopedi.

Kodinvaihto-operaatio on ollut hieman jäissä viimepäivinä, taidan tässä kirjoittaa muutaman mailin jottei asia hautaudu kokonaan. Varteenotettavia vaitajia olisi kaksi perhettä. Yksi olisi ollut Tampereen suunnalla, mutta se ei taas sijainniltaan sovi muihin lomasuunnitelmiin ja yksi keskellä Helsinkiä mutta siinä tapauksessa taas lomat eivät täsmänneet joka oli harmi. Ensi kesäksi voitaisiin yrittää Gotlantiin jossa toinen siskoni asuu. Talvilomaakin voisi suunnitella jossain lämpimämmässä.

Humalat haistavat valon ja lämmön

Ihan kohta

Jokakeväinen ihme

Ja ettei totuus kuitenkaan unohtuisi