Olen ilen aloittanut virallisesti kesäloman. Tuntuu uskomattomalta vieläpä kun tosiasiassa näillä näkymin palaan töihin joskus ensi vuonna... Kävin tänään työpaikalla ja jouduin jo pommitukseen: kuka nyt hoitaa..., sulle on tullu paketti..., jne... Olen jo siinä pisteessä että tekis mieli sanoa että ei vähempää vois kiinnostaa mutta eihän sitä kuitenkaan niin sanota, parempi on vaan välttää koko paikkaa. Viransijaisuuteni on ollut haussa ja kieltämättä se kuka siinä tulee jatkamaan kiinnostaa kyllä minuakin.

Lähdin tänään neuvolaan, viimeistä kertaa ennen kätilön jäämistä kesälomalle (sijaista ei ole) mutta kuinkas ollakkaan kätilö olikin sairas. Sillehän ei voi mitään mutta se että vastaanottoapulaiset eivät viitsineet/ muistaneet asiasta ilmoittaa otti päähän,  kaiken lisäksi epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa. Päivä meni vähän niinkuin hukkaan, olisin voinut tehdä monta muutakin asiaa kuin ajaa 60 km:n turhan mutkan. Aika olisi ollut vielä keskellä päivää joten en oikeastaan saanut aikaiseksi yhtikäs mitään, tekemistä kyllä olisi ollut ihan valitsemiseen asti.

Raskaus se tuntuu/näkyy etenevän vaikka en oikeastaan vieläkään ole oikein kerennyt keskittymään siihen tai sisäistämään koko asiaa. Aika alkaa käymään sen verran vähiin että olen alkanut epäilemään josko mitään sisäistämistä edes tulee tapahtumaan. Ensi viikonloppuna tulee sisko perheineen viikoksi ja sen jälkeen ystävätär pikkupoikansa kanssa, olin kuvitellut saavani kaikenlaista valmiiksi ennen vierailijoita mutta eipä siltä näytä. Kai on vaan opeteltava elämään tämän keskeneräisyyden kanssa jota jo viimeiset kuusi-seitsemäntoista vuotta on kestänyt siis siitä lähtien kun tulin äidiksi. Jonkin aikaa kyllä alkuunsa luulin että se/tämä on väliaikaista, mutta taitaa olla yhtä väliaikaista kuin koko elämä.

Siippa on aloittanut viime viikonloppuna "harrastusensa" ja on siis tälläkin hetkellä jossain suurten punalihaisten kalojen metsästyksessä. Kyse ei siis ole normaaleiden kuolevaisten tapaan harrastamisesta vaan jostain elämää suuremmasta elämäntavasta jota ilmeisesti vain toinen perhokalastaja voi ymmärtää. Olen itsekkin kokeillut ja saanutkin joskus jotain ja ymmärrän jonkin verran mutta vain silloin kun saalista myös tulee, mutta että seistään jossain tunti/vuorokausitolkulla näkemättä merkkiäkään mistään lohta muistuttavasta, sitä ei normaali-ihminen helpolla ymmärrä.  

Sain eilen maalattua melkein koko etuosan muuriseinän, homma oli helpompi kuin arvelin etukäteen. Siippa ei ollut innostunut koko projektista  ja meinasi että kerkiäähän sen myöhemminkin, itsepäisesti kuitenkin ostin maalia ja päätin kokeilla. Jos ei oteta huomioon että maalaushousut (ei tarkoitettu raskaana oleville) valuivat koko ajan niin että niiden ylös kiskomiseen meni vähintään yhtä paljon aikaa luin itse maalaamiseen olivat lopputulos ja vauhti kohtuulliset. Halusin homman pois alta ennen kuin ikkunoiden ympärillä vuorilautoja hidastamassa hommaa ja niiden asentaja on näillä näkymin tulossa maanantaina tänne. Sitä ennen sille pitäisi siirtää asuntovaunu tänne rakennusaikaisen asuntomme pihalta sekä tyhjentää ja pestä se, muuttohässäkässä sinne oli helppo tunkea kaikki epämääräisroju mikä ei oikein sopinut muuallekkaan, siis ällö homma.

Pitäisi kai mennä nukkumaan että jaksaa olla huomisenkin päivän kesälomalla...