Muutamaan kertaan olen tänne vuodattanut tuntojani ja toimiani ja sama juttu on sattunut ihan pariin kertaan, koko teksti poistettu. En käsitä ettei systeemissä ole minkään sortin välitallennusta. Se taas tekniikasta. Viime ajat ovat kuluneet puutarhan tai sen alun parissa. Ottaen huomioon että tämä on vasta kolmas kesä tällä tontilla, ja että viime vuonna tähän aikaan oli nurmikon ja pensasaidan sijaan savikasa on edistys huima. Viime viikon (ja luultavasti monen tulevan vuoden) kohokohta oli viimeviikkoinen taimienhankintaretki. Olinhan päättänyt käyttää saamani pienen perintösumman puutarhaan ja nyt niistä on osa maassa mutta osa vielä maan päällä.

Siippa oli omilla retkillään sillä aikaa kun kävin hakemassa taimet ja tilasin multakuorman. Sen sijaan että olisi ollut riemuissaan nähdessään tulevaisuuden loistavan puutarhan, näkikin hän vain karmivan työleirin. Minua ei tässä suhteessa laiska siippa riso yhtään, jaksan kaivaa kuoppia ja kärrätä multaa ja vieläpä iloita siitä. On ihanaa päästä toteuttamaan sitä mitä olen koko pitkän, pimeän talven suunnitellut. Uudet kottikärryt saavat kyytiä. En innoissani ole edes tajunnut ottaa kuvia mutta huomenna korjaan asian. Kaksii pientä pöytääkin tuoleineen sain hankittua kuistille joten kyllä nyt kelpaa. Oikeat puutarhakalustet ajattelin hankkia kesemmällä alennusmyynnistä kun ovat jo heinäkuussa puoleen hintaan.

Työpaikalla tapahtuu kummia mutta aion toistaiseksi seurata tilannetta hieman sivummalta. Aloitan ensi viikolla uudessa projektivirassani kahtena päivänä viikossa ja se tuntuu todella mielenkiintoiselta. "Vanhassa" työpaikassani teen ainakin vuoden loppuun ihan rivimeihen hommaa kolmena päivänä viikossa ja ainakin toistaiseksi se sopii minulle. Uuteen projektityöhön liittyy jonkin verran matkustelua Suomeen ja sekin tuntuu ihan mukavalta ajatukselta.

Kotona kläpit kasvaa ja sirkus pyörii entiseen tapaansa, välillä vinhemmin ja joskus taas hieman rauhallisemmin mutta pyörii kuitenkin. Esikoinen "pääsee ylioppilaaksi" vaikkei täällä ylioppilaita tulekkaan mutta lukion oppimäärä on kohta suoritettu. Viimeisiä tenttejä vetelee ja sitten se on ohi. Aika uskomatonta ainakin näin äidin näkökulmasta, että se voikin lipsahtaa niin nopeasti. Neiti Myy on kohtapuoliin suorittanut peruskoulunsa ja siirtyy syksyllä lukion kirjoille, uskomatonta sekin. Onneksi isoveli on hetken vielä "pieni" vaikkei sitä enää fyysisesti olekkaan. Napero ja Pikkupiika ovat vielä aika pieniä mutta vauvaa meillä ei enää ole, ja Naperokin on astetta isompi kuin hetki sitten. Entäs sitten äiti joka ei tajua vanhenevansa kuin silloin tällöin. Silloin on olo kuin tyttösellä ja tällöin kuin kellä tahansa tantalla, silloin ja tällöin on riippuvainen niin seurasta, valaistuksesta kuin unen määrästä ym. elämän laatuun vaikuttavista seikoista. Ihan kivaa tämä keski-ikäisyys kaikesta skitsofrenisyydestään huolimatta.

Nyt unta nuppiin että jaksaa huomenna taas lapio heilua. Vuorimännyt on saatava kuoppiinsa ja nurmikkokin niiden ympärille ajattelin kylvää.