Mukava päivä tänään, ei suurempia saatu aikaan. Siippa ruuvasi vauvanvaunuja tulevaa käyttöä silmälläpitäen tarkkojen ohjeideni mukaan. Likaisetkin olivat mutta kankaan sai irti ja pestyä joten hyvä niistä taas tulee. Ilma on ollut lämmin ja aurinkoinen, hieman hikinen ja painostava kylläkin. Iltapäivällä esikoisen tultua töistä söimme huippuherkullisen päivällisen; paistettua lohta uusien perunoiden ja Rømmen kera. Rømme on huippumonikäyttöinen ja herkullinen norjalainen maitotuote jota vastaavaa suomesta ei löydy vaikka kaikkea muuta nykyisin tuntuu olvan. Kermaviili saattaisi olla siihen viittaava juttu mutta tämä on paljon raikkaampi tuote, joka sopii sekä suolaisten pääruokien että makeiden jälkiruokien lisukkeeksi.

Sen jälkeen lähdimme kuopuksen ja esikoisen kanssa käymään suomessa kyläilemään ystävättäreni luona jonka eteläisessä Suomessa asuva tytär oli pesueineen käymässä käymässä ämmin luona. Esikoinen ei ollut nähnyt pesueen pienintä kolmikuista jäsentä joten kyseessä oli siksi merkittävä tapaaminen. Suloisia nappuloita, ikää 7 v, 4 v ja 3 kk, mutta huh mitä meininkiä. Vierailuun mahtui uintia purossa, saunomista. kylpyammeessa polskimista, syömistä ym... Kaksivuotias oli siis myös mukana ja lopulta olin jo niin poikki pelkästä kuulemastani ja näkemästäni että oli pakko hypätä autoon ja suunnistaa kotiin.

Siippa oli mös käynyt kyläilykierroksella poissa ollessamme mutta oli jo palautunut kotiutuessamme. Saimme siirrettyä kuopuksen hienosti sänkyyn heräämättä tulomatkalla ja istuimme leppoisasti olohuoneessa viettämässä rauhallista koti-iltaa kunnes sananmukaisesti räsähti. Olin asetttanut näet ison tyhjän lasin sohvan käsinojalle jossa hetkeä aikaisemmin oli ollut tuoremehua. Onnistuin sohaisemaan lasin tyylikkäästi kyynärpäälläni lattialle sillä seurauksella että se hajosi tuhansiksi palasiksi. No, otin harjan ja rikkalapion ja ryhdyin kokoilemaan laajemmalle alueelle levinneitä siruja viereisellä sohvalla istuvan/makaavan siipan osoitellessa sirpaleiden sijaintipaikkoja. Kaikkihan tietävät että lasinsiruja on vaikea eroittaa ympäristöstään, ja siksi olikin kätevää että myös toisesta kulmast näkevä oli niitä paikantamassa. Sen jälkeen hain alakerrasa imurin ja ryhdyin imuroimaan loppuja piileskelijöitä siipan edelleen ollessa samoilla sijoillaan. Siinä vaiheessa minulla alkoi jotenkin pimenemään vintissä. Riehaannuin totaalisesti kysyen olisiko vastaava tapahtuma ollut mahdollinen toisin päin, siipan oikein ymmärtämättä kysymyksen asettelua. Selitin että jos lasin pudottaja olisi ollut hän olisin minä ollut hälytettynä siivousryhmään luultavasti samantien. Ei ymmärtänyt. Kysyinkin että mitkä kotityöt talon seinien sisäpuolella kuuluvat automaattisesti hänen vastuualueeseensa mutta kappas vain, eipä mies osannut yhtäkkiä vastata. Itse voisin helposti luetella useampia ulkohommia jotka kuuluvat ilman muuta minulle, toisinsanoen eivät tule tehtyä jos minä en niitä tee tai pyydä jotakuta tekemään. Siipan mielestä ongelma ratkeaa sillä että minä vain yksinkertaisesti pyydän/käsken tekemään jonkun homman, mutta ei siitä ollut nyt kysymys. Haluaisin että asioita tapahtuisi ilman että minun tarvitsisi edes sanoa mitään. Monta kertaa on paljon helpompi tehdä itse kuin ruinata muita, osittain siis omaakin syytä että asiat ovat päässeet luiskahtamaan tähän pisteeseen. Riehaantumistani vauhditti myös miehen hetkeä aiemmin esitämät ihmettelyt hyvästä kunnostani raskaana olevaksi. On kuullemma sellaisiakin jotka ottavat vaan ihan rennosti, katsovat telkkaria ja ottavat iisisti sekä ovat tarkkoja ruokavaliostaan ym. Minun raskauttani kun ei kuullememma oikeastaan edes huomaa... Aaaaargh, siis kuka ei huomaa, ei se ainakaan minulta ole lipsahtanut ihan huomaamatta. Sanoinkin viettäväni sairaalassa vähintään kaksi viikkoa, ei mitään kiirettä takaisin yksityiselle työleirilleni, pärjätkööt miten haluavat. Että sellaista täällä tänään.