Huomasin juuri että olen blogini kuvauksessa maininnut mm tilkkutöidn tekemisen ja neuleet harrastuksikseni mutta en kai sanallakaan ole sivunnut ko aiheita. Syykin on looginen, harrastuksiini kun ei viime aikoina ole liiemmin ollut aikaa, katsotaan mitä tämän äitiysloman aikana tapatuu. Olen nykyään jo realisti suurien suunnitelmien suhteen ja tiedän että puoletkaan suurista suunnitelmista eivät tahdo toteutua, joten tällä kertaa en tavoittele kuuta taivaalta. Neuleharrastukseni joka on se vanha harrastukseni tahtoo nostaa päätään aina syksyisin. Tilkkujutut ovat kohtalaisen uusi juttu enkä niin kovin paljoa ole vielä saanut aikaiseksi sillä saralla, niistä voisin tietysti joitakin kuvia ottaa. Saapa nädä kuinka paljon lähitulevaisuudessa jää aikaa kässäjutuille, tuntuu että pyykin pesu, tiskit ja tavaroiden keräily ja siirtely paikasta a paikkaan b vie kohtuuttoman paljon ajastani. Olen jollain tavoin alistunut asemaani pyykkärinä, siivoajattarena, kokkina, leipurina, puutarhurina, timpurina, putkimiehenä, sihteerinä, konsulttina, erotuomarina... On minulla sitten yksi ammatti josta saan ihan palkkaakin, mutta sen toimenkuva on huomattavasti kapea-alaisempi.

Tästä kasasta tulisi ehkä useampikin villapaita, eikä tässä vielä kaikki... Kuitenkin kun alan suunnittelemaan jotain uutta juttua joudun yleensä kartuttamaan lanka tai kangasvarastojani ja siksi tilanne onkin kai se mikä on. Olen tällä saralla sen verran hamsteri että haluan aina pitää jonkinlaisen materiaalivaraston siltä varalta että saan yhtäkkiä jonkun inspiraation enkä kestäisi ajatusta että joutuisin odottamaan vaikkapa seuraavaan päivään sen vuoksi ettei löydy lankoja, puikkoja, kangasta... Neuleeni rajoittuvat oikeastaan vain sukkiin ja vanttuisiin, kirjoneulesellaisiin, mihinkään isompaan ei pitkäjännitteisyyteni riitä.

Vietän tänäänkin rauhallista koti-iltaa yksin tai oikeastaan kaksivuotiaan kanssa mutta koska napero nukkuu niin olen oikeastaan yksin. Kaksi keskimmäistä ovat isänsä luona, vanhin ystävättärensä luona yötä ja siippa joellaan sen suuren lohen metsästyksessä joka vielä ui vapaana. Kaikkien osapuolten sielunrauhan vuoksi toivoisin vonkaleen lähiaikoina napaavan. Kukaan muu kuin perhokalastaja tai sellaisen omainen ei voi käsittää minkälaisesta kuumeesta on kyse, sairaus on vakava ja menee ohi vain suuren saaliin saatua ja silloinkin vain hetkellisesti. Olen kyllä vispannut narua sen verran itsekkin että voin jotenkin ymmärtää mistä on kyse, mutta innostun vain  huippupaikoissa ja silloin kun kaloja myös tulee. Verkkokalastus on meikäläisen laji ja se onkin asia jonka filosofian siippa on ymmärtänyt vasta meidän suhteemme ja perheen kasvamisen myötä, siinähän hyötysuhde on aivan toista luokkaa. 

Raskaus tuntuu jo puuduttavalta aiheelta eikä suuria muutoksia päivittäin tapahdu. Jos lääketieteen ja fysiikan tai anatomian lakeihin on uskominen on kai ilmeistä että lähiviikkoina tulee jotain tapahtumaan, niin epätodelliselta kuin se tuntuukin. Synntys pelkästään ajatuksena saa jo pienen hien pintaan tai rypyn silmien väliin, jotenkin ei voi välttyä mielikuvalta kamelista ja neulansilmästä. Sitä ei siis voi ylittää eikä alittaa vaan täytyy mennä sen läpi. Neljä lasta ulkoistettuani, neljä erillaista synnytystä kokeneena tiedän että meni se miten tahansa, ihan helpolla siitä ei tule pääsemään. Aikaisemmin on kokemusta kestoltaan 2-22 h sessioista ja en allekirjoita että mitä lyhyempi aika sen helpompi juttu. Pidemmässä synnytyksessä on yleensä aikaa palautua ja levähtää vuorenhuippujen välissä mutta jos tahti on kovin kiihkeä ei suvantoja ole vaan kouristus johtaa suoraan seuraavaan. Parhaimpana pidän viimeistä suoritustani joka kesti 6 tuntia ja jossa olin tällä kertaa ensimmäisen kerran tilanteen herra. Se etu tietysti on että neljä kertaa asialla aikaisemmin olleena tiedän mitä haluan. Jakkara on must ja jos mahdollista ja tarve niin en kieltäydy epiduraalista. Vesiallasta olisi mukava koittaa mutta Tromsassa on tarjolla vain tavallisen kokoinen kylpyamme eikä se ainakaan viimeksi houkuttanut, olisin halunnut sellaisen jossa mahtuu seisomaan ja kävelemään.

Paras juttu kuitenkin on että jos kaikki sujuu normaalisti, on synnytyksen jälkeen mahdollisuus asua sairaalan alueella olevassa potilashotellissa vuodeosaston sijaan. Hotellissa on kätilö käytettävissä ympärivuorokautisesti tarvittaessa, mutta jos tarvetta palveluihin ei ole saa olla aivan rauhassa. Huoneet ovat ulkoisesti tavallisia hotellihuoneita varustettuina vauvan vaatteilla, ammeella ja hoitopöydällä kylpyhuoneessa. Ruokailemassa voi käydä alakerran ravintolassa ja seurusteluhuone sitä kaipaaville myös löytyy. Isät tai muut tukihenkilöt voivat asua ja ruokailla hotellissa maksua vastaan, huoneet eivät kylläkään ole suuren suuria, synnyttäjän ei sairaalassa/potilashotellissa viettämästään ajasta tarvitse maksaa mitään. Ratkaisu on niin loistava ja luultavasti myös osastohoitoa huomattavasti edullisempi ratkaisu että ihmettelen ettei sitä ole missään Suomessa kokeiltu, en ainakaan ole kuullut.