Pitkä tauko tällä osastolla, mutta pari viimeistä viikkoa olen(mme) pitäneet yllä jonkinlaista kesäsiirtolaa tai lomahotellia. Ensin kävi siskoni pesueineen ja sen jälkeen ystävättäreni kolmevuotiaansa kanssa ja täytyy sanoa että hauskaa on ollut. En ole voi edes sanoa olleeni/olevani kovin väsynyt, olo on pikemminkin haikea. Kesän odotettu kohokohta on nyt ohi ja tuntuupa melkein että vieraiden mukana meni kesäkin ainakin helle (jota on pari-kolme viikkoa riittänytkin), viimeiset saatettiin tänään linja-autoon. Isot lapset ovat loman vietossa isänsä luona ja siippa on lähtenyt suurien kalasaaliiden toivossa Finnmarkkiin muutaman päivän reissuun joten minä ja kaksivuotias olemme kaksin. Napero makoilee vieraiden jäljiltä jääneessä siskonpedissä ja tuijottaa lumoutuneena Peppiä (sitä oikeaa vanhaa) joten voin kirjoitella kaikessa rauhassa.

Taloprojekti on edistynyt ulkopuolelta huomattavasti, supertimpurimme oli täällä vajaat pari viikkoa ja valmista tuli. Maalia ym puuttuu vielä sieltä sun täältä mutta koska se kuuluu minun vastuualueeseni niin ainakin sieltä saa jäädä puuttumaankin ensi vuoteen, mutta muutama pikku juttu pitäisi saada sutaistua ennen syksyä.

Raskaus on sujunut kuin huomaamatta, viikkoja on kai kasassa 38 tai 39 riippuen kumpaako lasketuista ajoista pitää paikkansapitävänä jos sitä nyt on niin tarkkaan kumpikaan, oli miten oli ei koko asia edelleenkään tunnu ihan todelta. Koska epätodellisesta tunnelmasta huolimatta odotettavissa on synnytys ja sen tuloksena uusi pieni ihminen olen tänään laittanut pesukoneeseen kasan pieniä vaatteita jotta olisi jotenkin valmistautunut tulevaan. Siippa oli sitä mieltä että voisin myös pakata jotain itselleni sairaalaan mukaanotettavaksi. Niinpä kai mutta en oikein tiedä mitä voisin pakata näin aikaisessa vaiheessa, shampoota ja sellaista tietysti mutta suuri osa garderobistani ja kosmetiikastani on päivittäisessä käytössä eikä siis jouda vielä laukkuihin, voihan ne tietysti yrittää järjestää jotenkin lähtövalmiuteen.

Viimekerralla olin kyllä sen verran valmistautunut että jonkinlaiset pakaasit olivat valmiina mutta lähtö tulikin yllättäen viikkoa aikaisemmin istukan osittaisen irtoamisen ja reilun vuodon vuoksi. Sairaalaan lähdettiin lopulta helikopterilla ja kovalla kiireellä. Lentosää oli lumisateen vuoksi huono ja sen vuoksi jouduttiin valitsemaan hieman pidempi reitti, seurasin koko 20 min kestävän matkan kuinka verenpaineeni alkoi laskea supistusta estävän lääkkeen sivuvaikutuksena. Kun jonkin verran ymmärrän fysiologiasta itsekkin yritin rauhoitella mukana olevaa lääkäriä sanoen että verenpaineeni on normaalistikkin aika matala joten kestän luultavasti laskun keskimääräistä paremmin. Mutta kun viimeinen lukema jonka mittari mittasi oli 48/22 aloin itsekkin ymmärtämään että nyt täytyy olla tosi kyseessä. Verenpaine saatiin kuitenkin nousemaan ja tilanne rauhoittui ja vuoto loppui, kotiin en kuitenkaan saanut enää lähteä. Synnytys olisi voitu käynnistää vaikka saman tien mutta mukana ollut kalpea isä kysyi josko sen kanssa voitaisiin vähän odotella ja voitiinhan sitä. Mutta koska siitä hetkestä alkoi alkoi oikea Pohjois-Norjan synnytysboomi, ei minua riskitapaukseksi luokiteltua otettu kuuleviin korviinkaan käynnistysvikinöineni kokonaiseen viikkoon. Olin todella kiitollinen  tulevalle isälle  sairaalassa viettämäni seuraavan viikon ensimmäisen ja ainoan mahdollisuuden missaamisesta ja siippa parka sai kyllä osansa siitä. No viikkoa myöhemmin tuli viimein minunkin vuoroni ja potra nappula syntyi kuuden tunnin synnytyksen jälkeen epiduraalin voimalla jakkaralla ponnistaen. Jakkaraa olin käyttänyt jo edellisessä synnytyksessä menestyksekkäästi mutta epiduraali oli uusi kokemus ja huippusellainen olikin. Puhuttakoon mitä tahansa luonnonmukaisista synnytyksistä en kolmen sellaisen jälkeen aio enää kokeilla jos ei jostain syystä tarvitse. Mielestäni siitä on tehty turhan suuri itseisarvo jolla pahimmassa tapauksessa kepitetään "heikompia" lääketieteellisiin kivunlievitysmenetelmiin langenneita kanssasisaria. Sama juttu koskee myös imetystä jota koskeva keskustelu on kaikkea muuta kuin neeutraalia tai ei-syyllistävää (itse olen imettänyt lähemmäs 4 vuotta yhteensä) mutta en silti moralisoi syystä tai toisesta toisin toimineita.