Telkkarista tulee uutiset ja aiheena on prinsessan perustama enkelikoulu. Mielipiteet ovat tietysti jakautuneet puolesta ja vastaan, se että prinsessa onkin pakana tai hihhuli on monelle kertakaikkiaan liikaa. En tiedä mitä enkelikoulun oppimäärään kuuluu mutta en jaksa uskoa että se voi ollan niin huippuvaarallista. Kuninkaalliset ovat tietysti monen mielestä instituutio samalla tavalla kuin valtio tai kirkko. Sitä paitsi uskon että on olemassa asioita joita meistä suurin osa ei nä tai koe... 

Kun edellisen kerran olin raskaana ja kärsin karppaalitunnelisyndroomasta = hermopuristuksesta joka aiheutti käden puutumista ja oli todella kiusallinen vaiva, loppuajasta en sen vuoksi pystynyt nukkumaan öisin. Anoppi tiesi erään taitavan parantajan naapurikylästä joka voisi auttaa minua vaivani kanssa. Vaiva oli niin invalidisoiva että suostuin heti kokeilemaan, eihän se ottaisi jos ei antaisikaan. Samaan kuljetukseen otettiin mukaan anopin sisar joka kärsi iho-ongelmista; kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Parantaja oli vanhempi Jumalan nimeen vannova mies. Tullessamme parantajan luo ei minun sen kummemmin kuin anopin sisarenkaan tarvinnut avata suutamme, anoppi hoiti puhepuolen. Ensin käsiteltiin minut. Join käskystä lasillisen jotain juomaa kolmella kulauksella sitten mies hiveli puukolla käsivarteni myös kolmeen kertaan ja sitten vielä sama rituaali tulitikulla. Samanaikaisesti parantaja ilmeisesti rukoili ja lopuksi sanoi että vaiva on poissa muutaman päivän kuluttua. Anopin sisar sai samantapaisen käsittelyn mutta viereisessä kylpyhuoneessa, samassa tilassa kun ei voi peräjälkeen parantaa useampia, paikasta menee voima.

Olin toiveikkailla mielin käsittelyn jälkeen mutta ihmeparantumista ei kuitenkaan tapahtunut, anopin sisaren ihokin jäi entiselleen. Anoppi tiesi syyn, kumpikaan meistä paarannettavista ei suhtautunut asiaan sen vaatimalla vakavuudella, oltiin kuulemma naurettu, ainakin hymyilty. Homma ei kuullemma toimi jos siihen ei usko,  siihen oli tyytyminen ja eleltävä vaivoinensa. Mutta en silti sano että se olisi mahdotonta... Täällä parantajakulttuuri on vielä olemassa oleva asia, kovin kaukana eivät ole ajat jolloin lääkäriin pääseminen oli vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kyllä kai sitä on tiukan paikan tullen kokeiltu kaikkea mahdollista ja varmasti joskus myös onnistuttu.

Päivän sana on tänäänkin ollut vadelma. Soitin ystävättärelleni Suomeen joka kohta tulikin marjametsään 84v. äitinsä kanssa. Ollaan poimittu vadelmia joka syksy yhdessä, se on melkein niin kuin perinne jo. Mummokin ollut mukana useampana syksynä. Mukana olivat myös siippa, napero ja baby. Retki oli hieno vaikka sää ei suoranaisesti suosinutkaan.

Hva tukossa

Puhelintiedote siipalta joka yllätys  yllätys on kalassa, saalista on viimein saatu. Kaksi kolmikiloista; lohi ja meritaimen. Jospa se nyt rauhottus vähäsen, edes pariksi päiväksi. No huominen menu on ainakin selvä ja voipa olla että suolataan jotain ristiäisiinkin. Ristiäisiä ennen pitäisi tietysti keksiä nimi. Kaikilla muilla on jonkun sukulaisen tai edesmenneen sellaisen nimi, se tietysti vähän velvoittaa. Riskitekijänä kummitelee siipan edesmenneen mummon nimet joista ensimmäinen on kertakaikkiaan kaamea ja toinen lähes yhtä mahdoton. Anopilla on asian suhteen kovat odotukset joten en tiedä... Itse voisin ajatella mummin nimeä, minkä sille voi jos se vaan kerta kaikkiaan on kauniimpi. Siipan toisen mummon (myös edesmenneen) on jo käytössä siipan veljentytöllä. Minun isänäidin nimi on myös hyvä eikä käytössä jälkipolvilla joten mahdollisuuksia on.