Kirjoitin eilen pitkät pätkät tänne muun muassa ohjeita vauvan nukuttamiseen mutta systeemiin tuli joku vika ja koko homma hävisi johonkin. Olin sen verran väsynyt etten aloittanut enää uudestaan joten yritetäänpä nyt, erona vain se että eilisillan rauha on historiaa. Vauva imee aamiaistaan rinnalla ja napero huutaa yläkerrassa maitopulloa jota ei kylläkään tule nyt saamaan. Itse juon aamukahvia ja istuskelen tässä koneen ääressä, päivän uutiset jo kerkesin selata ja blogit joita seuraan. Nyt huijataan napero katsomaan Peppiä vähäksi aikaa ennen kuin keitetään aamupuuro.

Jonna haastoi meemiin mitä ikkunasta näkyy. Istun tässä alakerrassa ja ikkunasta näkyy sankan auringonkukkametsäni läpi naapurin katto, tällä hetkellä edessä on siipan veljen auto joka on ollut tällä viikolla lainassa. Puunlatvoja näkyy myös, muutama mänty ja koivuja jotka tällä hetkellä ovat upeissa ruskan väreissä, pitäisi ottaa kuva mutta kamera oli juuri nyt jossain kateissa, löytyy ehkä päivän päälle. Puiden lomasta näkyy vuonon pohjukkaa, tällä hetkellä laskuvesi joten hiekkarantaakin on näkyvissä. Toisella puolella vuonoa kohoaa tunturi lähes puolentoista kilometrin korkeuteen, tiedän että huipu on lumen peitossa mutta tällä hetkellä se on pilvessä joten sitä ei näe. Aivan ikkunan edessä kuistilla siniset lastenvaunut ja niiden takana kuistin kaide, siinä on kiinni kukkalaatikko jossa kasvaa tällä hetkellä jo osittain kuivuneita valkoisia kukkia.

Saimme eilen kutsun hyvän ystävättäreni luo Suomeen kynttiläkutsuille, tarkoittaen tietysti kyttilöiden kotimyyntikutsuja. Olin vakaasti päättänyt etten osta mitään mutta kuten tavallsesti käy tällaisissa tilaisuuksissa, olin yhtäkkiä ostanut omasta mielestänikin todella kalliin kynttilälyhdyn kynttilöineen ja voin sanoa että nyt vähän harmittaa. Kylässä oli kuitenkin ihana käydä, aion tästä lähin käydä useamminkin. Paikalla oli vauvan lisäksi kaksi yksivuotiasta neitokaista ja tunnelma oli rento kun olohuoneen pöydällä paloi montakymmentä kynttilää... Se upea puoli ostamassani huippukallissa kynttilässä oli ettei se kuullemma savuta? En ole koskaan havainnut niin kovin kamalaa savuttamista tavallisista huomattavasti halvemmistakaan kynttilöistä.

Eilen sain suoritettua huomattavan raivauksen risiäisiä silmällä pitäen, napeolla oli päiväkotipäivä. Tänään ollaan kaikki kotona ja vieraitakin on tulossa joten tänään ei tapahdu kovin suuria, siippa on sitäpaitsi iltaan asti töissä. Äiti on tulossa miesystävineen torstaina joten alakerta on ainakin siivottava siihen mennessä, raivaus on jo suoritettu joten itse peseminen vain jäljellä. Siippa on tietysti illan töissä huomennakin... Nyt aamupuuro nukutusohjeisiin joskus myöhemmin, voi olla että jo illalla.

...ja sen jälkeen

Vieraat olivat ja kävivät ja oli oikein mukavaa, kumpikin ulkosuomalaisia ja toinen myös työkaveri. Mielestäni sana ulkosuomalainen sopii huonosti tänne, rajallahan tässä asutaan itseasiassa vielä kolmen valtakunnan. Paikallinen väestö on harvinaisen sekarotuista, on Suomen-Ruotsin-Norjan-Saamen sekoitusta. Siipan mummokin oli omaa sukuaan Karvosia vaikka ei suomea osannutkaan. Itse olen kohtalaisen puhdasrotuinen mutta tiedä sitten jos kovin kauas taaksepäin tutkitaan, isänäidin suku saattaa olla ja onkin kai sekarotuinen. Onhan minullakin täällä sukulaisia, syntyperäisiin paikallisiin kuuluva pikkuserkkuni kävi juuri leikkamassa otsatukkani. Lyhyt tuli, en vielä tiedä tykkäänkö. Oli lähdössä lenkille, niillä töissä on kuullemma meneillään kävelykilpailu. Tyhmänlaisena kysyin tuleeko kymmenentuhatta askelta päivässä täyteen, menee kuullemma kolmekymmentätuhattakin rikki aina joskus... en kysele enää. On kyllä toisaalta sellaisessa työpaikassa että liikuntaa tulee paljon myös työpäivien aikana. Vauva sai iki-ihanan Marimekon pallohaalarin ja raita t-paidan & sukat lahjaksi vierailta, pitää alkaa suunnittelemaan kiitoskortteja. Sai eilenkin yhden paketin ja myös kateissa ollut kantoliinakin oli löytynyt, tänään sitä koitinkin ja hyvä on.

Kaksivuotias nukahti nojatuoliin olohuoneessa, on ollut kova päivä takana. Luulen että napero riepu on todella mustasukkainen vauvalle vaikka onkin kiltti sille, jopa liian kiltti ja huolehtivainen. Vauva on erinäisten silittelyiden ja hoitotoimenpiteiden kohteena enemmän tai vähemmän kokoajan. Istuessani kampaajan käsittelyssä vessassa (ovi tietysti auki) napero antoi pikkusiskolle vauhtia babysitterissä ja välillä kyllä hirvitti sekä äitiä että kampaajaa, vauva otti tyynen rauhallisesti vaikka muistuttikin elävästi räsynukkea. Päivänpäätteeksi napero kaatoi sellaisen rottinkisen pikku pyörin varustetun korin jossa vaavi juri silloin kölliskeli, siihen vaavikin jo reagoi. Itse olin  sillä hetkellä keittiössä omissa puuhissani ja suutuin tietysti naperollekkin. Napero ymmärsi itsekkin tehneensä jotain tyhmää ja taisi säikähtää sekä vihaista äitiä että vauvan itkua. Traagista, ei ole helppoa olla kaksivuotias ja taistella koko ajan äidin huomiosta.