Päivät kuluvat kuin maailmanloppua odotellessa. Välillä tajuan itsekin että valmista tästä maailmasta ei tule vaikka kuinka riehuisi. Tänään lähti sitten itse äiti kierrokselle kun vessaongelma ei ollut edelleenkään ratkennut, kolmen yön yläkerta-alakerta ravin jälkeen oli kypsyysaste aika korkea. Pönttöä oli yritetty sörkkiä viemärivaijerilla, omatekoisilla vaijerivirityksillä, imukupilla & tarkoitukseen tarkoitetulla myrkyllä. Tuols: yhä tiiviisti tukossa. Lähdin siis selvittämään mitä voisi tehdä, putkimies liikkeessään sanoi että ainoa konsti on ruuvata koko höskä irti ja käydä sitten itse viemärin kimppuun. Kärsimättömänä ihmisenä en uskonut että se olisi ainoa vaihtoehto, kuullosti myös sen laajuiselta toimenpiteeltä ettei olisi ihanheti tehty. Seuraavaksi suunnistin rannassa olevaan sekatavaraliikkeeseen jossa on kukkien, kodintekstiileiden, maalien, puutavaran, hautakivien ja lähestulkoon kaiken muun lisäksi laaja arsenaali kaikensorttisia työkaluja. Kuinka ollakkaan sieltä löytyi mummovainaan lainassa ollutta viemärivaijeria vastaava mutta uudempaa mallia edustava yksilö. Siippa tuumasi työkalun nähtyään että turha ostos, samanlainen kuin mummovainaan. En ottanut kuuleviin korviinikaan ja estelyistä huolimatta sanoin hoitavani tämän asian tästedespäin itse. Ja kuinka ollakkaan hetken rassaamisen jälkeen vessa veti kuin viimeistä päivää. Mitäpä raskaana oleva hurjistuntunut suomalainen keski-ikää lähentelevä olio ei saisi aikaiseksi.

Ulkonha saimme myös jotain aikaiseksi. Naapuri oli maininnut anopille kaivavansa suuret humalaköynnöksensä pois autotallin edestä koska aikoi asfaltoida tien talliin asti samalla kun kunta tekee sen näille kyläteille. Naapuri toi pusikot pienellä traktorillaan pihalle ja niin niitä piti tietysti alkaa jakamaan ja kaivamaan kuoppiinsa. Lierot olivat komeita noin kolmen metrin pituisia kiemurtelijoita joiden jakaminen ja kiinni köyttäminen olivat operaatioita sinänsä. Maanpäällinen kasvusto kärsi luultavasti sen verran siirrosta  ettei tänä vuonna siitä toivu,mutta katsotaanensivuonna.

Voisin yrittää huomenissa ottaa jonkun valokuvan nyt kun olen saanut hankittua kameraan uudet patterit, toiset sellaiset ja tällä kertaa oikeat. Tästä viimevuonna otetusta kuvasta kuitenkin tapahtunut paljon, pitäisi aina muistaa kun tuskailee ettei mitään tapahdu...

Kaksivuotias on muuten nukkunut kaksi yötä omassa sängyssään ilman pienintäkään ongelmaa, ratkaisevan siirron olisi luultavasti voinut tehdä aikaisemminkin. Napero hyppäsi sänkyyn nallensa kanssa ja tilasi jokailtaisen maitoannoksensa ja jäi tyytyväisenä nukkumaan. Aivan kuin odottanut sänkyänsä jo hyvän tovin.