Olen monta kertaa miettinyt sitä että valuukohan muiden ihmisten elämästä leijonankokoisia osia johonkin eimihinkään sekoriin. Vaikka olen sitä mieltä monen asian suhteen että hitaasti kiiruhtaen hyvä tulee on sillä hitaudella kai rajansa, slow motion vaihde päällä... Sekin on ihmeellistä että olen aina ollut sangen kärsimätön mutta viime vuosina on joku manjaana vaihde lipsahtanut päälle ihan huomaamatta. Juttelin puhelimessa yhden työkaverin kanssa tänään ja kerroin olevani jo melko pahasti erakoitunut mutta että en välitä siitä vaan piileskelen äitiysloman loppuun saakka ja tulen sitten vasta pakon edessä ulos kaapista.

Tämä viikko on kulunut kotinurkkia nuohotessa, sairaudet on tältä erää lannistettu ja olen siivonnut viikon aikana viimeisetkin bakteerit pois. Nyt pitäisi sitten vähän elääkkin. Käytiin Siipan kanssa Suomessa kaupassa iltapäivällä ja ruuan lisäksi saimme saaliiksi Alkon paketin jonka aamupäivällä tilasin, sekä olutta. Nyt sitten istun ja lipitän Olvia ja nautin omasta miellyttävästä seurastani... Alkoholin nautiskelu on viime aikoina ollut vähänlaista (raskaus, imetys, väsymys...) ja huolimatta kaikista viime aikoina Suomessa esillä olleista alkoholin käyttöön liittyvistä negatiivisista puolista, on rentouttava elementti loistava. Vaikka onpahan se joskus (aikoinaan) päässyt meikäläiselläkin lippsahtamaan rentoutuksen tuolle puolen. Nykyään se on vaikeaa, pakkaa nimittäin usein nukuttamaan ennen kuin kovin hurjia kerkeää tapahtua ja mitäpä sitä muutenkaan tässä kotona. Reilun viikon päästä aion viettää syntymäpäiviäni ja minut onkin kutsuttu Suomeen katraineni, Siipan mukaantulo vielä epävarmaa koska joutuu olemaan lauantain vielä työkuvioissa kiinni. Ei vielä pyöreitä vuosia mutta toiviottavasti kuitenkin vielä monia armorikkaita vielä jäljellä.