Tämän osaston päivitys on jäänyt täysin paitsioon viime viikkoina. Ongelma on että koko ajan tapahtuu ja tuntuu ettei perässä meinaa pysyä. Elämä pääpiirteittäin entisellään, neiti 14v. aiheuttaa päänvaivaa ja vie äitinsä ajan tällä hetkellä aika kokonaisvaltaisesti. Traagisinta tilanteessa on se että osa temppuilusta johtuukin juuri siitä ettei äidillä ole sitä aikaa ja nyt sekin mikä liikenee menee erilaisten sotkujen selvittämiseen. On hyvä että olen kotona tällä hetkellä ja kaikkeen tähän on aikaa mutta siihenpä se sitten meneekin. On haettu lintsareita kesken päivän kouluun, soiteltu sinne sun tänne, pidetty neuvotteluja muiden vanhempien kanssa ynnä muuta. Ensi viikolla on vuorossa sosiaalitoimisto johon otin yhteyttä, lähinnä tukihenkilötoiminta voisi tulla kyseeseen.

Yöt valvotaan ja päivisin maistuu uni. Vauvakin on kääntänyt rytminsä kyseiselle kaamosvaihteelle joka tarkoittaa sitä että äiti ei tässä talossa paljoa nuku tätä nykyä... Koululaisten kun pitää kuitenkin herätä kouluun ja tarhalaisten tarhaan. Tällä hetkellä talossa riehuu myös vesirokko. Napero on jo tervehtynyt ja pääsikin aika vähällä mutta nyt on vuorossa Vauva jolla rakkuloita paljon enemmän   muistuttaa pientä monsteria. Kaikkea aikanaan, nyt täytyy vain sanoa että elämä on.