Päivittelyt tuntuva taas venyvän... Helsinginreissusta voisin tässä paremmalla ajalla raportoida paremminkin, jopa muutaman kuvan kera. Mutta lyhykäisyydessään kiteytettynä koko reissu oli aivan top juttu. Itse synttärijuhlat olivat todella hauskat ja niin mös koko reissu, vaikka lumimyrsky riepottelikin koko eteläistä Suomea. Kotiinpaluukin oli mukava, vaikka rehelliyyden nimissä täytyy sanoa että pitempäänkin olisi voinut viipyä.

Elämään ei sitten töiden lisäksi paljon muuta tunnu mahtuvankaan. En tiedä onko vika organisaatiossa vai vitamiininpuutteesta, mutta olen iltaisin niin väsynyt ettei oikein mitään tahdo tapahtua. Kyllä kaamos nitistää ihmisen. Elinpiiri on kutistunut aika tarkkaan neljän seinän sisälle, lenkkeilykin on ollut minimaalista.

Kotona on hetkellisesti  ollut harvinaisen rauhallista. Napero on toista yötä Mummolassaan ja lähdössä aamulla serkkunsa ja ed. Anopin kanssa Tromsaan teatteriin ja syömään... Lycka til. Me kävimme myös iltapäivällä ruokailemassa anopin luona, eikä sen lisäksi kauheasti muuta ole tehtykään.   

Töissä pyörä tuntuu pyörivän vinhaa tahtia. Meille ollaan rakentamassa uutta toimistoa jonka pitäisi valmistua jouluksi, jää nähtäväksi, olen kyllä epäilevällä kannalla. Huonekaluja, mikroaaltouuneja sun muuta rompetta tilataan hurjaa vauhtia jotta ehtisivät vielä tämän vuoden budjettiin... hullun hommaa. Kunnassa rakennetaan samaan aikaan uutta virastotaloa joka on viittä vaille valmis joten vesilasissa käy loiske. Samaan aikaan pitäisi yrittää tehdä sitä varsinaista työtäkin jossain välissä, se tuntuu kyllä kärsivän kaikesta tästä hässäkästä. Jospa se siitä joskus rauhoittuu. Epäilen kuitenkin ettei ihan vähään aikaan.

Taidanpa vetäytyä ystäväni Peiton alle, täyttää pari lukua sudokuun ja siirtyä sen jälkeen muutamaksi tunniksi Höyhensaarille. Suurin osa perheestä on jo siellä.