Olen jostain syystä ollut jollain lailla vieraantunt koko blogimaailmasta, omia suosikkejani olen sentään joskus käynyt vakoilemassa. Tutkiskelin mitä itse olen tänne viimeksi päivittänyt ja suurin tapahtuma sitten viimeisen on kauan pelätty ja tietysti jollain tavalla odotettu Mummin kuolema Lucian päivänä. Ei kai ole oikeutta pitää kenestäkään itsekkästi kiinni jos lähtijä on itse valmis lähtöön. Mutta surusta ja kaipauksesta huoimatta osaan olla myös iloinen siitä mitä olen saanut. Olen myös tyytyväinen että kuopuksesta tuli Mummin kaima ja että Mummi kerkesi viime kesänä nähdä miltei sata vuotta nuoremman nimensä jatkajan. Perintökalujakin on jaettu ja minun osuudekseni tuli vanha kaappikello ja sinivalkoinen ruoka-astiasto joka luultavasti on Suomen puolella postissa odottamassa noutajaansa. Hakisin vaikka heti mutta olen tiiviisti töissä koko viikonlopun ja koko rajantakainen naapurikylä on vauhkon tuhatpäisen pilkkikansan valloittama joten serviisi saa odottaa noutajaansa vielä tovin.

Muuten elämään kuuluu oikeastaan hyvää. Siipan kanssa kähinöitiin tässä jokin aika sitten mutta rauha on laskeutunut maahan silläkin saralla. Eilen oli ensimmäinen oikein kunnon lämmin kevätpäivä ja nautiskelin siitä ulkona haravoiden osan nurmikosta. Viimevuonna istutettu koivuaita tontin reunalla on leikattu ja suurimmaksi osaksi elossa, muutama saattaa olla heittänyt henkensä ja täytyy siis vaihtaa. Muuten on puutarhan suhteen suuria suunnitelmia lähitulevaisuudessa, pelkkä ajatuskin mullassa möyrimisestä on villin ihana.

Työpaikka on tapahtuneen ja osittain meneillään olevan organisaatiouudistuksen seurauksena jatkuvassa kaaostilassa. Rasittavaa. Mietinkin tässä jokin aika sitten mikä tässä elämässä oikein mättää ja vastaus oli aika selvä, työ. Kaaoksen lisäksi työpaikalla on eräs henkilö joka tekee koko ajan pientä myyräntyötä ja olisi äärettömän iloinen jos jotenkin häviäisin kuvioista ja hän ehkä saisi paikkani, todella rasittavaa. Jokin aika sitten omalla kylällä sijaitsevassa kuntoutuskeskuksessa tuli minulle sopiva virka hakuun. Eilen oli viimeinen hakuupäivä ja niinpä lähetin hakuni seitsemää minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Alunperin ajattelin hakea ihan vaan huvikseni mutta enemmän asiaa ajateltuani ajatus tuntuu yhä houkuttelevammalta, työpaikka kävelymatkn päässä, päivätyö, viikonloput, joulut ym. pyhät aina vapaata ja vielä kaiken lisäksi parempi palkkakin. Hakijoita on varmasti useampiakin mutta yrittänyttähän ei laiteta.

Mummi ja pieni kaima viime kesänä