Rauhallinen sunnuntaiaamu ja myös viimeinen sellainen ennen syksyn koulujen ja töiden alkua, vaikka itse olenkin kotona määräytyy minunkin arkeni niiden mukaan. Napero pitäisi jotenkin saada lastentarhaan huomenna, tästä lähtien on siellä kahtena päivänä viikossa. Pitää laatia strategia aikataulun suhteen, vauvan syömiset ja naperon sinne vieminen pitää saada jotenkin sovitettua yhteen. Matka ei ole puolta kilometriä pidempi joten eiköhän se pitäisi olla jotenkin käytännössä mahdolllista. Siippa lähtee aamuisin jo seitsemältä ja se on mielestäni eläimellisen aikaisin naperolle nyt kun on mahdollisuus mennä sinne vähän myöhemminkin. Ollaan eletty tämä vaavin alkutaival kuin vasikat laitumella mutta nyt on siis palattava jotenkin ruotuun...

Ulkona on kaunis ilma vaikkakin jo syksyisen kuulas joten pitää lähteä ulos. Vauva nukkuu tässä vieressä sohvalla ja housut ovat rutisseet niin että pitänee vaihtaa vaipat ennen ulkoilua. Esikoinen lähti illalla ulos ja tuli vasta aamupuoleen takaisin, olin vihainen. On raivostuttavaa että elämästäni menee niin mittava osa vahtimiseen, soittelemiseen, tekstiviestien lähettelemiseen ym. peräänkuuluttamiseen... Tätähän tulee kestämään vielä jokusen vuoden, saa nähdä tuleeko vuosien varrella immuuniksi vai vielä huolestneemmaksi ja hermostuneemmaksi.

Nyt olisi siis mahdollisuus lähteä vaikka lenkille, maalailla jotain pikkujuttuja ulkona tai poimia marjoja (tai pestä pyykkiä, siivota sotkuja, hioa kirjoituspöytä...). Olenkin yrittänyt ajatella positiivisesti että on onni että on aina niin paljon tekemättömiä töitä että voi aina valita niistä mukavimman jos ei joku ihan akuutti homma vaadi tekemään itseään ensin, niitäkin on yleensä useampia. Taidan kuitenkin päätyä johonkin ulkohommaan, muutaman kuukauden päästä aurinko on taas poissa, sitten on aikaa nököttää sisällä ja leikkiä kotista.

Poimulehtiä