4136g & 52 cm maailmassa! Pieni tumahiuksinen tyttö syntyi aamulla kl 7.50!!! Tunnelma on lievästi ilmaistuna ihana, helpottunut, onnellinen... Menin illalla/yöllä säkyynn noin yhden aikoihin yöllä. Sitä ennen olin käynyt suihkussa varmuuden vuoksi ja pakkaillut loput tavarat, pesin aamutakinkin jos vaikka tulee lähtö. Nukkumisesta ei oikein tahtonut tulla mitään, kävin vessassa varmaan kymmeniä kertoja. Puoli neljän aikaan nousin ylös koska tulin siihen tulokseen että supistuksilta tuntuvat kiristelyt myös olivat supisuksia. Siippa nousi samoihin aikoihin pääasiassa stressaamaan ja kyselemään miltä nyt tuntuu ja onko jotain tapahtumassa. Keitin aamukahvit ja siippa kävi lopulta suihkussa kun aikani patistelin. Isosisko tuli nukkumaan naperon kanssa, ja niin me pääsimme matkaan noin puoli viiden aikaan. Vähän kello kuuden ja 120 km:n jälkeen kaarsimme ensiavun ovelle ja sitä tietä synnytysosastolle.

Synnärille tullessa oli kohdunsuu 6 cm auki. Ilmoitin toiveeni epiduraalista heti tullessa, siihen asti piti pärjäillä ilokaasulla. Ilokaasu olikin ihme aine ja istuin sängyssä imien maskia todella ahnaasti. Ymmärsin jossain vaiheessa ettei mitään epiduraaleja taideeta tarvita eikä keretä laittaa. Kätilö oli ruotsalainen vaikeata murretta puhuva ja vaikutti epävarmalta. Ilmaisin toiveeni synnyttää jakkaralla, ja sehän myös haettiin. Jossain vaiheessa sanoin että seuraavan supistuksen jälkeen haluan siirtyä jakkaralle. Seuraavan supistuksen yhteydesä syntyi myös vauva. Suurena yllätyksenä niin myös minulle kuin kätilöllekkin, isästä puhumattakaan.

Ja niin koko homma oli ohi, tai siis melkein. Istukka ei halunnut irrota ja sen irroittamisyritykset olivat epämukavia. Kokeilin imettää, käännellä kylkeä, toinen kätilö pisti muutaman akupunktioneulan; ei tulosta. Lopulta kutsuttiin gynegologi paikalle, yksi lääkäri jo paikanpäällä olikin. Gynegologi, kuullemma ylilääkäri oli ehkä intialainen tai jostain sieltä päin ja osasi asiansa. Ilokaasun voimalla sain rentouduttua sen verran että toimenpide onnistui ilman narkoseja ja kaavintoja. 

Suihkun ja aamukahvien jälkeen siirryimme tänne potilashotellin puolelle ja täytyy sanoa että en ole oikein vielä tilanteen tasalla, suloinen käärö joka tuhisee kopassa on kai meidän. Taidammepa ensin koittaa nukkua hieman ja sen jälkeen syödä, jos kaikki on vielä yhtä hienosti senkin jälkeen on tämä luultavasti totta ja tapahtunut meille!