Kaupunkireissulta kotiin tultua sain viestin Jokelan uhrien muistamisesta. En tiennyt mitä oli tapahtunut, nyt tiedän mutten ymmärrä. NRK:n uutisissa kerrottiin tapahtuneesta, luin myös netistä uutiset. Aikoinaan seitsemän surmanluotia oli niin suuri tragedia että siitä tehtiin elokuva, nyt tuntuu että järkyttäviä tapahtumia on niin paljon ettei enää pysy luvussa.Tämä oli tietysti ainutlaatuisen järkyttävä. Pahoin pelkään kuittenkin ettei tämä jää Suomessakaan lajinsa viimeiseksi. Kuinka montaa ihmistä tapaus koskettaakaan, uhrien isät, äidit, sisarukset, mummot, ukit, ystävät, naapurit ja kaikki läheiset. Monessa suomalaisessa kodissa ei nukuta tänä yönä. Sanoja ei löydy.