Blogirintamalla on ollut hiljaista viime aikoina johtuen suurimmaksi pääasiassa siitä kaksivuotias mäsäytti kannettavan tietsikkamme lattialle ja nyt se ei toimi. Ihan pimeänä se ei ole ja elättelenkin toivoa että joku tietotekniikkanero saisi puhallettua siihen hengen. Kone on siipan vanha työkone jonka ostimme työpaikan vaihdon yhteydessä ja olin luonut siihen jo todella läheisen suhteen (riippuvaisuus?). Pöytäkone sijaitsee alakerrassa ja on pääasiassa nuorison käytössä, on armottoman hidas ja hankala liikutella, parempaan kun on tottunut on huonompaan ikävä siirtyä takaisin. Uusi tilaamani pöytäkone joka viime viikolla vihdoin tuli ei suostu toimiman, tulevat kuullemma vaihtamaan ensi viikolla mutta rohkenen epäillä ainakin ajankohtaa kun itse tuleminenkin siirtyi usealla viikolla eteenpäin. Langaton hiiri ja näppäimistö sekä littana näyttö ovat kuitenkin käytössä ja ovat kyllä entisiin verrattuna mainiot. Nyt sain erikoisinnostuksen päivittää kun olin saanut kommentin, vaikka omaksi ilokseni kirjoittelenkin on tunnustettava että muistan joka kerta katsoa josko joku olisi jotain kommentoinut ja aika hiljaista sillä rintamalla on ollut. Toisaalta en tiedä onko sitä kommentoitavaakaan kovin paljoa, aikalailla tavallista perhe-elämää sitähän se (ehkä onneksi) suurimmaksi osaksi on.

Esikoinen on nyt sitten muuttanut, asuu vielä ystävättären kanssa mutta asunto on jo löytynyt ja lähden torstaina vauvan kanssa viemään tavaroita sinne. Samalla pitäisi hankkia yhtä sun toista vajaan kahden viikon päästä oleviin ristiäisiin. Nimi on vielä hakusessa mutta eiköhän se siihen mennessä ole keksitty. Anoppi on jo aivan kauhuissaan nimiasian takia, täällä kun nimi on useimmiten valmiina jo lapsen synnyttyä tai ainakin heti sen jälkeen. Jokaikinen tuttu tai naapuri kysyy vauvan nimeä ja kun sanoo ettei sitä vielä ole päätetty on hämmästys suuri, olen jo niin suivaantunut kyselyihin että ei taideta paljastaa sitä ennen ristiäisiä. Täällä tosin ristiäiset ovat usein melko myöhään ja on tietysti ymmärrettävää että puolivuotiaalla on jo nimi vaikka ei ristitty olisikaan. 

Koko muu pesue nukkuu ja täällä vallitsee ihana hiljaisuus ja rauha. Saunoimme aikaisemmin illalla ja täytyy joka kerta todeta kuinka ihanaa se on, tulen ritinä kiukassa on huippu hyvä stressin poistaja. Kävin lenkillä ennen saunaa, vaikka satoi. Olen opettelemassa uutta terveellisempää elämäntapaa sekä liikunnan että syömisen suhteen ja reilun kuukauden jälkeen olo tuntuu selvästi paremmalta, painokin on pudonnut viitisen kiloa vaikka olen syönyt koko ajan normaalisti mutta lautasmallia suunnilleen noudattaen. Aamut alkavat puurolla ja olen siirtynyt kokonaan ruisleipään, herkkuja syön vain joskus, tuoremehun kohtuuton lipittely on loppu. Ihannepainoon on vielä matkaa viitisentoista kiloa ja uskon että sen saavutankin. En enää ikinä ala laihduttamaan millään kuureilla tai poppakonsteilla, tämä taitaa olla ainoa tie eikä tunnu ollenkan huonolta. Nyt alkaa silmä luppasta ja on mentävä nukkumaan. Pelkkä tieto siitä että voi mennä sänkyyn koska tahansa on ihana kun oikein väsyttää, sitä tietoista hetkeä on joskus mukava venyttää vähän pidemmäksi. Asian tekee vielä nautinnollisemmaksi se ettei aamulla tarvitse lähteä mihinkään vaikka herätys onkin kohtalaisen aikaisin.