Paniikki, houno omatunto... mikä lienee mutta huomaan stressaavani ajankäytön kanssa. Sain naperon kymmenen aikan päiväkotiin tai oikeastaan muutaman minuutin myöhässä ja olivat jo kerenneet lähteä puolukkaretkelle mutta kerkisimme juosta kiinni. Huh. Olemme aina paikalla justiinsa tai vähän myöhässä. En pidä myöhästelystä enkä myöhästelijöistä joten tälle pitää yrittää tehdä jotain. Sen jälkeen tein parin tunnin vaunulenkin joka sisälsi shoppailua kummassakin paikallisessa kaupassa. Kummassakin koska toisessa on posti ja lääkkeitä myynnissä ja toinen taas on se edullisempi ja parempi kauppa jossa yleensä käyn, enkä taloudellisena/pihinä raskinut ostaa kaikkea kallimmasta puodista. Ruokaan saa muuten käytettyä huimia summia rahaa eli siinä voi myös säästää huomattavasti jos viitsii vähän suunnitella, joten se on se menoerä johon voi ehkä eniten vaikuttaa. Paniikki siis iskee ja omatunto alkaa kolkuttamaan kun istahdan tähän kirjoittamaan vaikka olisi niiiiiiin paljon tekemistä. Yritän selittää itselleni että tämä on samalla ruokatauko ja että sen jälkeen olen kahta tehokkaampi. Saa nähdä, kaikki riippuu pikku prinsessasta joka nyt nukkuu ulkona mutta on kuin tikittävä aikapommi eli jos se räjähtää=herää niin kaikki suunnitelmat saa unohtaa.

Mutta minä juon nyt kahvia ja kirjoitan vain siinä sivussa joten kolkuttakoot vain, kai äitiyslomalaisellekkin kuuluu jotkut lakisääteiset tauot. Tälle päivälle on sitäpaitsi eilistä ruokaa joten se ainakin on hanskassa. Illalla on koululla kokous koskien isoveljen leirikouluviikkoa joka on perinteisesti joka syksy eräässä leirikeskuksessa kaikille seiskaluokkalaisille. Seiskaluokka vastaa suomen kuudetta luokka koska täällä muutettiin kouluvuosien laskutapa ehkä kymmenisen vuotta sitten ykkösestä kymmeneen joka vastaa Suomessa luokkia esistä ysiin. Norjassa esikoulu on pakollinen. Koulusysteemi eroaa ehkä suomalaisesta jonkun verran, koulu on ehdottomasti lepsumpi suomalaiseen peruskouluun verrattuna. Suomen koulut pärjäsivät huippuhyvin muutama vuosi sitten tehdyssä muistaakseni Pisa nimisessä tutkimuksessa. Toisaalta missään ei tullut esille asiaa joka vaikutti varmasti tuloksiin  täällä ja luultavasti monissa muissakin maissa. Moni maahanmuuttajalapsi ei osaa kunnolla norjaa ainakaan alkuunsa eikä siitä tietysti koskaan tule heidän äidinkieltään. Suomessahan on maahanmuuttajia minimaalisesti kun täällä kansainvälisyys näkyy joka pikku kylässä. Meidän kylämme on siinä suhteessa muuttanut ilmettään, kun vuosia täällä toiminut pakolaisten vastaanottokeskus muutti toiselle paikkakunnalle. Toisaalta norjalaisten sanotaan syntyvän sukset jalassa ja koulusysteemissä se näkyy siten että retkeilyä ja kaikenlaista luonnossa liikkumista sisältyy paljon kouluaikaan. Jos eivät lukemaan opikkaan niin nuotion osaa varmasti sytyttää jokainen ja malli liikkumiseen, ulkoiluun ja terveisiin elämäntapoihin on saatu ainakin koulusta. Veikkaan että oppilaiden henkinen hyvinvointi on paremmalla tolalla kuin suomalaisessa koulusysteemissä. Toisaalta kaipa norjalaiset ja monet muutkin kansallisuudet pärjäävät maailman huipulla tieteen ja teknologian saroilla vaikkeivän niin lukutaitoisia olekkaan? Joskus tuntuu ettei suomessa ole mitään jos ei ole vähintään maisterin papereita taskussa. Täällä arvostetaan enemmän rahallista menestystä, olipa se sitten saavutettu millä alalla tahansa. Suomessa ei kukaan kehu ammattikoulututkinnollaan, vai tuntuukohan se vain siltä. Täällä on tavallista että tohtori on naimisissa putkimiehen tai siivoojan kanssa. Luulen että suomessa on vielä kirjoittamaton luokkajako vallallaan, joitakin rajoja ei vielä sovi rikkoa.  

Pitäisi alkaa soittelemaan ja organisoimaan kaksitoistavuotiaan motskarin saamista harjoitusradalle illalla. Törmäsin kaupassa paikallisen moottorikerhon puuhaäitiin ja kysyin miten pitäisi alkaa toimimaan päästäkseen harrastukseen käsiksi. Radalla joka on noin neljän kilometrin päässä on harjoitukset jo tänään, ja seuraavat kuullemma lauantaina ja olisi hyvä tulla heti mukaan nyt vielä kun ehtii ennen talven tuloa. Siippa aikoi jäädä onkimaan töiden jälkeen jokeen jossa lohenkalastus loppuu huomenna joten minulla ei siis ole autoa. Täytynee yrittää soitella muiden poikien isille jotka ovat mahdollisesti menossa sinne. Saisin kyllä varmasti sekä auton että peräkärryn lainaan mutta se on viimeinen vaihtoehtoo. Appiukko olisi varmasti vapaaehtoinen kuski mutta on niin saias etten viitsi pyytää koska tiedän että rehkii itsensä puolikuoliaaksi jos vain vihjaiseekin jostain.

Ulkona on mitä ihanin auringonpaiste mutta syksy on selvästi tullut. Vuonon toisella puolella olevilla tunturinhuipuilla joita alpeiksikin kutsutaan on uutta lunta. Siitä se taas alkaa, syksy on ihanaa aikaa mutta pitkä pimeä talvi on oma lukunsa. Jos on kunnolla lunta on talvi ok, mutta se ei enää täälläkään ole niin taattu juttu. Ja  kun täällä ei ole lunta on kuin hornankattilassa olisi, pimeys tässä kuopassa on silloin kaiken alleen peittävää. No nautitaan nyt niin kauan kuin tätä ihanaa syksyä riittää. Kahvitauko taitaa olla ohi ja uskolliset ystäväni pyykki- ja tiskikoneessa odottavat vuoroaan.

Päivittäiset projektit jotka eivät tekemällä lopu