Ja tuhannen taalan kysymys kuuluukin että mihin, vastaus taas kuuluu että ei tietoa. Huusholli sotkeutuu kaksivuotiaan toimesta kuin itsestään, uskomattoman tehokkasti. Puhelinlaturin johto on leikkautunut kymmeneen pätkään ja kiitettävää toimeliaisuutta myös monilla muilla toimialueilla. Vuorokaudessa ei tunnu olevan enää kuin korkeintaan kaksitoista tuntia. Vauva syö, syö ja syö, eilen oli maidonkulutuksessa selvä nousukausi ja ensimmäistä kertaa elämässään vauva todella huusi. Huutoa kesti yli tunnin, vaikka voisi sanoa että viiden lapsen äitinä on kokemusta babyistä niin tässä tapauksessa ei huutavista sellaisista tai ainakin hyvin vähän. Lopulta ipana sai imuroitua itseensä tarvittavan määrän maitoa ja nukkuikin sen jälkeen hyvin.

Olemme saaneet seurata aivan aitiopaikalta huippujännittävää tapahtumaa aivan omasta ikkunasta nimittäin kotitiemme päällystettiin tai asfaltoitiin (miten sitten sanottaneenkin) eilisillan ja tämän päivä aikana. Kyllä nyt kelpaa ajella lastenvaunuilla, miinuspuolena on se että tie on liiankin hyvä ja pitkä suora houkuttelee autoilijoita ajamaan vaarallisen lujaa. Siippa soitti kuntaan hidastusmöykyistä ja asia pitää kuullemma käsitellä valtuustossa joten täksi talveksi niitä ei ainakaan tule.

Pitänee alkaa silittämään nimilappuja naperon uusiin vaatteisiin huomista tarhapäivää ennen. Suihkussakin pitäisi jaksaa käydä, tuntuu ettei sinnekkään enää kerkeä... Onkohan vika organisaatiopuolella?!...