Koko joukkue nukkuu, Neiti Vauva on sitkein mutta äitinsä on vielä sitkeämpi. Rakastan tätä iltayön yksinäisyyttä silläkin uhalla että siitä saa maksaa seuraavana päivänä veronsa. Istun vaihteeksi tässä alhaalla pöytäkoneen ääressä ja huomaan että kirjoittaminen ja istuminen on huomattavasti ergonomissempaa ja miellyttävämpää kuin kannnettavalla näpyttely. Yleensä en tässä istuskele vaan surffailen yläkerrassa sohvalla Siipan kannettavalla masinalla, tämä kone kun kuuluu lapsukaisten reviirille. Voisin tietysti vaatia itselleni nettiaikaa täällä mutta siitä pitäisi tapella enkä jaksa, toisekseen Napero ja Neiti Vauva oleilevat pääosin yläkerrassa joten se on siis luontevampi paikka minullekkin. Olen vallannut tänään taas uuden elämänalueen osallistumalla valokuvatorstaihin, olen suunnitellut siirtoa jo pidemmän aikaa mutten ole saanut aikaisemmin aikaiseksi. Valokuvaus olisi mielenkiintoinen harrastus tulevaisuudessa, kaikkea ei kerkeä juuri nyt mutta suunnitelmiahan pitää aina olla. Kunhan joskus tulee vastaan sopiva kurssi niin ilmoittaudun oitis.   

Napero oli tänään normaalisti päiväkodissa maanantaiseen tapaansa mutta ei mielestäni ole ihan kunnossa. Ei ole suoranaisesti mitenkään sairas enää mutta pahantuulinen ja väsynyt. Tänään meni nukkumaan aikaisin syömättä iltapalaa ja pesemättä hampaita, väsymys iski niin ettei enää mikään sujunut. Esikoinen oli viikonloppuna sairas joten jotain pöpöjä täällä vielä on liikkeellä. Olen tässä ajatellut tätä jäljellä olevaa äitiyslomaani ja sitä kuinka ainutlaatuinen elämänjakso se on ja että puolet siitä on jo kulunut/vielä jäljellä. Haluaisin käyttää jäljellä olevan puolen niin että ei jälkeenpäin harmittaisi että käytin ajan turhanpäväisyyksiin kun olisi ollut mahdollisuus johonkin muuhunkin. Turhanpäiväisyyksillä tarkoitan esimerkiksi turhaa siivoamista sun muuta, tuskin muistan jälkeenpäin oliko meillä nyt niin siistiä vai ei. Pyrin käyttämään tästä lähtien aikani johonkin mielekkäämpään, lasten kanssa puuhaamiseen, itselleni, ulkoilemiseen, lukemiseen... mihin tahansa. Samaaa periaatetta kannattaisi tietysti jatkaa töitten alettuakin mutta vapaa-aika on tietysti huomattavasti rajoitetumpaa.

Taidan alkaa suunnittelemaan siirtoa peiton alle, höyhensaarille muiden seuraan. Tämä hetki on aivan huippu, väsyttää ja tietää että voi heti mennä nukkumaan kun haluaa, tunne on niin ihana että siitä tekee mieli aina vähän nautiskella ennen kuin menee oikeasti nukkumaan. Olen aina nukahtanut helposti ja nukun hyvin vaikka kylläkin yleensä suht kevyesti, se on äitiyden kylkiäisenä tullut ominaisuus. Jonkunlaisesta koiranunesta on siis kysymys vaikkakin ihan positiivisessa mielessä. Siitä on ollut hyötyä aina imetysaikoina, yöllä on ollut helppo herätä ja nukahtaa taas uudestaan. Ihan illasta aamuun nukutut yöt mahtuvat viimeiseen seitsemääntoista-kahdeksaantoista vuoden aikana melkein yhteen käteen, ehkä joskus huippuväsyneenä tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä yökukkuminen taitaa olla yksi äitiysloman luksuspuolista, voi olla että loppuu kun molemmat lapset pitää toimittaa lastentarhaan seitsemäksi... ei huvita vielä edes ajatella.