Aion omistaa kokonaisen kappaleen ihanalle ja avuliaalle anopilleni. Anoppi on todellakin kaikkea tätä mutta se mutta, ei tietenkään mitään niin hyvää ettei jotain pahaakin. Anoppini on huippuunsa jalostettu tehopakkaus kun puhutaan siivoamisesta, leipomisesta, ruuanlaitosta... lista on miltei loputon. Tänne voin kuitenkin kirjoittaa (anoppi ei osaa suomea) että olen mielestäni ehdottomasti parempi leipomaan ja laittamaan ruokaa, käsityösaralla päihitän anopin mennen tullen. Mutta yhtä ahkera en ole ja täytynee tunnustaa etten edes aio yrittää.

Nyt on tietysti kyse tulevista ristiäisistä. Anoppi on leiponut sämpylöitä ja aikoo leipoa juustokakun ja tehdä Waldorffin salaatin, näitä toivoinkin ja olen iloinen että tekee ne. Ystävättäreni Suomesta on luvannut tehdä kaksi voileipäkakkua joka on tosi ihana juttu. Itse aion väsätä pari täytekakkua ja voileivät, ehkä toista salaattia, leipäjuustoa ja ehkä jotain muuta, Äiti aikoo tuoda karjalanpiirakoita joten siinähän sitä jo onkin. Viimeksi naperon ristiäisistä jäi niin paljon yli kaikkea ja nyt meitä näyttäisi olevan vielä muutama henki vähemmän.

Mutta sitten se mutta. Kun kemuja alettiin suunnitella anoppi kysymisen sijaan ilmoitti mitä aikoo tehdä piste. Kiitollisena tarjotusta avusta sanoin että kaikki muu on jees ja tervetullutta mutta sitä banaanikakkua ei nyt tarvita. Ensinäkin kakkuja on enemmän kuin tarpeeksi, toisekseen olisin halunnut suunnitella jotain erikoista jota en ennen ole kokeillut. Olen aina tykännyt suunnitella ja järjestää juhlia siitä huolimatta että srtessi ja viimehetken tappelukin on aina kuulunut kuvioihin. Nyt tunnen että anoppi on riistänyt osittain suunnittelemisen riemun minulta. Toisekseen tunnen itseni yliastutuksi, jokin näkymätön reviiri on ylitettty ja se saa minut todella ärsyyntyneeksi. Yhdestä kakusta on nyt kasvanut päässäni suunnaton asia. Anoppi nimittäin soitti eilen kun olin ajamassa Tromsasta kotiin että banaanikakku on nyt sitten leivottu. Koskapa hän oli tietoinen ettei sitä ollut toivomuslistalla (asiasta on keskusteltu pariinkin otteeseen) seurasi ilmoitusta selitys; pitää olla niin ja niin monta kakkua ja lapsetkin tykkäävät siitä ja se ei haittaa että se ei ole hienon näköinen...jne. Ja niin tykkäävätkin lapset banaanikakusta, ei siinä mitään mutta tykkäävät monista muistakin kakuista, banaanikakkuahan voidaan minun mielestä syödä vaikka koko loppuvuosi kunha sitä ei vaan ole ristiäisissä.  Verenpaineeni joka onneksi on kohtuu alhainen normaalisti nousi varmaan huippulukemiin. Olin suunnitellut että sanon asiasta nätisti tänään kun siitä tulee puhe ja selitän miltä minusta tuntuu. No, siitä ei tullut puhetta joten en saanut sanottua mutta se kyllä leijui ilmassa. Toisaalta tiedän että vaikka yrittäisin selitää miltä minusta tuntuu ja tekisin sen nätisti, viesti ei menisi todennäköisesti perille toivomallani tavalla. En tiedä kumpi on sitten parempi, loukkaantunut anoppi vai ärsyyntynyt miniä.

Kovin vaarallisesta asiastahan ei ole kyse tällä kertaa. Toisaalta haluaisin sanoa koska anoppi harrastaa samantapaista ylitsekävelemiistä kaikkien muidenkin ihmisten suhteen eikä ymmärrä sitä itse, hyväähän hän vain tarkoittaa. Vai tarkoittaako, toisaalta tiedän että anopilla on himo myös päästä vaikuttamaan lähestulkoon kaikkeen. Siipan ja anopin välit ovat todella tulehtuneet tämän Anopin piirteen vuoksi, Anopin mielestä kysymys on luultavasti kiittämättömyydestä, laiskuudesta, vaikeasta luonteesta... Ja niinpä ehkä onkin, siippa ei ole niitä helpoimpia luonteita (neitsyt) mutta omasta mielestäni kodilla ja tässä tapauksessa äitisuhteella on ollut suuri merkitys. Haluaisin vaan sanoa että Perkele, en tiedä helpottiko mutta tulipahan sanottua saatana.