Tulevaisuuden jalanjäljillä

Kotielämä sujuu rauhallisesti, suuria asioita vauvanhoidon lisäksi ei ole tehty ja onhan sitä jo siinä. Tämä tämmöinen rauhaiselo loppuu viikon päästä kun keskimmäiset kotiutuvat viiden viikon lomaltaan isänsä luota ja koulut alkavat keskiviikkona. Siipan loma loppuu myös sunnuntaina ja arki alkaa. Siippa aloittaa ensi viikolla uudessa työpaikassa voiden ensimmäistä kertaa asua viikot kotona, joten nähtäväksi jää minkälaista se taas on. Olen siis tähän asti ollut lasten kanssa viikot yksin, raahannut kaksivuotiaan lastentarhaan seitsemäksi tai puoli kahdeksaksi joten vaikka meitä on nyt yksi lisää tuntuu äitiyslomavuosi suurelta juhlalta ja oikeasti äitiysLOMALTA vaikka sitä ilmaisua ei kai enää saisi käyttääkkään. Vuoden päästä päivähoitolaisia on tietysti kaksi mutta eipä surra sitä vielä.

Siippa ja esikoinen kävivät illalla laittamassa verkot ja siippa kävi ne aamulla nostamassa ja a vot, tänään syömme paistettua rautua. Illalla oli suunnitelmissa pakata vaunut autoon ja lähteä poimimaan vattuja joita kuullemma on paljon tänä vuonna. Onneksi tänä vuonna ei ollut kummoinen hillavuosi, olisin sairastanut todella paljon ohimenneitä marjoja, suurine mahoineni olisin tuskin ollut kovin kovassa iskussa poimimisen suhteen... En mielestäni ole kovin kateellinen tai ahne ihminen mutta odotas kun marjastussesonki (varsinkin hilla) alkaa, silloin muuttuvat ystävät ja naapuirtkin vihollisiksi jotka vaanivat MINUN apajiani. Se on sairasta myönnän mutta lieventävänä asianhaarana pidettäköön sitä että se hellittää kauden loputtua.

Esikoinen on hakenut lukioon Tromsaan ja nyt näyttää siltä ettei pääse. On menossa toiselle luokalle (täällä pitää hakea joka vuosi uudestaan) ja koskapa on hakemassa "vain" tavalliseen lukioon ei paikkaa ulkopaikkakuntalaiselle heltiä koska vastaava paikka on lähempänäkin tarjota. Surkeaksi asian tekee vielä se että kaikki muut saman ikäiset täältä ovat kaupungin  kouluihin päässeet koska ovat valinneet jotain muita linjoja. Paras kaveri on jo muuttanut ja tytöillä oli suuret suunnitelmat muuttaa yhdessä ja nyt se näyttää menevän mönkään. Pieni toivo on vielä ja pitää vaan yritää pommittaa koulua, jos joku koulupaikan saanut ei ensimmäisenä päivänä ilmesty kouluun on paikka silloin menetetty ja jonossa olevilla on mahdollisus saada se. Pidän peukkuja!

Taivas on ollut paksun sumun peitossa muutaman päivän mutta nyt näyttää aurinkokin pilkistelevän. Taidampa lähteä käymään kaupassa vauvan kanssa ensimmäista kertaa. On kyllä ulkona nukkumassa "jo" kolmantena päivänä, mutta yhtä mummolareissua lukuunottamatta on nukuskellut ihan kotikuistilla. Maailmalle siis...