Nyt en melkein uskalla hengittää ennen kuin tämä postaus on saatu listalle. Olen painiskellut niin Blogilistan tahmean toiminnan kanssa kuin myös ja ennenkaikkea oman ärsyttävän surkean atk osaamiseni kanssa. Koko soppa alkoi siitä kun innostuin minäkin vaihtamaan sivupohjaa kun kerrankin mieleiseni löysin. Senhän pitäisi olla melko yksinkertaista ja helppoa ainakin kaikille muille. Minun vaihto-operaationi aikana kerkesin melkein hukata koko blogin. Yllätyksekseni huomasin kiintyneeni siihen niin että se olisikin ollut tosi surku. Onnekseni se ei kuitenkaan ollut kokonaan poistunut vaan vähän piiloutunut ja löytyi kuin löytyikin. Joten kiiitos Saaga pohjasta, napin lisäykseen kerään ensin vähän voimia saattaa näet senkin kanssa tapahtua vaikka mitä. Sitten olen vielä onnistunut sähläämään kaksi postausta kokonaan taivaan tuuliin... Tulee välillä mieleen että onkohan kukaan muu yhtä surkea näissä jutuissa. Häpeillen muistan että töissä minua pidetään melkein jonain tietotekniikkaguruna, Norjassa nämä asiat laahaavat niin paljon jäljessä ja naisvaltaisella työpaikalla osaamisen taso on yleisesti heikohko. Työnantaja haeskeli taannoin vapaaehtoisia mikrotukihenkilöitä joka toimipisteeseen, olisi saanut palkankorotuksen eikä kuullemma olisi nyt niin kamalasti tarvinnut osatakkaan mutta siitä älysin kuitenkin kieltäytyä. Taidoistani tai niiden puutteesta huolimatta tai ehkä juuri siksi olen kaipaillut vuodatuksen lisää uusi kirjoitus sivulle jonkinlaista välitallennusta, se olisi pelastanut monta juttua ainakin mulla.

Kun nyt olen alunalkaen mennyt mainostanut harrastavanikäsitöiden tekemistä olisi ehkä aika alkaa lisäämään kuvia niistäkin. Löysin nimittäin yhden sukan jonka olin joskus kutonut Pikku Myylle mutta se on lojunut parittomana ainakin vuoden päivät. Nyt olen jo niin pitkällä että voin sanoa että kyllä niistä pari tulee. Muillekkin on sukkia suunnitteilla muttei uskalla luvata koskaan kovin varmasti mitään etukäteen. Malli on sama vanha tähtimalli jolla olen kutonut monet parit, väri ja koko vaan vaihtelevat. Ehkä seuraavaksi jotain muuta.

Eli tässä tulevat sukat joulukuusivainaan päällä

Sitten olen saanut uuden herätyksen. Nimittäin vaikka kaamos on vielä tiukasti läsnä, aurinkohan ei meillä näyttäydy ennen kuin helmikuun puolenvälin jälkeen. Suomen puolella sitä voi ihailla jo nyt. Meillä on muistaakseni h-hetki helmikuun 17. eli tasan kuukautta myöhemmin kuin Suomessa tällä kohtaa. Mutta päivä on kuitenkin pidentynyt jo piirun verran. Uusi herätys liittyy nimittäin puutarhaan tai siis tulevaan sellaiseen. Himo päästä kaivamaan ,istuttamaan ja kantamaan kiviä on iskenyt. Tällä tontilla tarvitaan kuitenkin ensin kaivinkkoeita ja kuorma-autoja toisin sanoen siis rahaa ennen kuin istutushommiin päästään. Suunnittelu ja haaveilu on kuitenkin jo täysillä käynnissä.  Tällaiselle kaunottarelle on ainakin paikka tulevassa puutarhassani jos ei useammallekkin. 

Virburnum opulus roseum