Paljon on taas kerennyt tapahtua viime päivinä, sekä hyvää että vähän huonompaakin. Esikoinen jäi ensimmäistä kertaa viikonlopuksi kaupunkimaisemiin. Teinillä ja Isoveljellä oli perjantai ja maanantai syyslomaa joten tarkoitus oli tehdä jotain mukavaa viikonlopun aikana. Lähdimmekin lauantaina Suomeen yökylään ystävättäreni luo joka oli yksin viikonlopun ja siksi kutsunut meidät kylään. Lauantai-iltana saunoimme ja katsoimme telkkarista Mollbergin Maa on syntinen laulu. Näyttelijöihin kuluu jo edesmennyt yhteinen tuttu, filmihän on vanha ja moneen kertaan nähty mutta jotain liikuttavaa/liikauttavaa siinä silti vieläkin on. Illalla istuttiin ja valvottiin, on ihanaa että on ystäviä. Tämä ystävyys on kestänyt niin kauan että ei tarvitse käyttää aikaa taustaselvittyksiin kun puhutaan, voi lähteä siitä mihin viimeksi jäätiin. Kaksivuotias jätettiin kotiin Siipan kanssa, on sen verran intensiivinen vierailija että on huomattavasti yksinkertaisempaa niin. Isommat lapset liehuivat kavereidensa kanssa ulkosalla joten rauhallista oli.

Maanantai-iltana alkoi sitten tilkkutyökurssi johon meitä lähti neljä naista täältä. Kurssipaikka on ehkä seitsemänkymmenen kilometrin päässä täältä ja sovittiin että kukin ajaa vuorollaan. Vauva ja kaksivuotias jäivät isänsä hoteisiin kotiin. Maitopullopatteri ladattuna jääkaappiin Siippa jäi koiin pentuinensa. Kaikki oli mennytkin loistavasti kunnes... Vauva aloitti huutamisen. Pitää miettiä ensi maanantain suunnitelmaa, voi olla että olisi yksinkertaisinta ottaa Vauva mukaan. Opin jo muutaman uuden niksin joten hukkaan opit eivät menneet. Kurssityö on kaitaliina josta en itse erityisemmin pidä ja aionkin antaa sen anopille joululahjaksi, on hänen tyylisensä. Aion ottaa kuvia seuaavilla kerroilla, voi olla että saan ne tännekkin asti, katsotaan.