Hiljaiseloa blogin päivityksen suhteen ja muutenkin. Koko muu perhe tuntuu olevan kiireisiä ja menossa kuka minnekkin, äiti kuitenkin on ja pysyy järkähtämättä paikallaan, eikä vähiten siksi että on ilman autoa. Esikoinen on lähtenyt tänään vaellus/kanoottiretkelle koulun kanssa ja teinineiti on huomenna lähdössä myöskin koulun kanssa retkeilemään, joskin vain yhdeksi yöksi ja nuoriherra 11v. lähtee sunnuntaina leirikouluun koko ensi viikoksi. Reppujen, makuupussien, makuualustojen, termospullojen, puukkojen ja puntareiden villi etsintä jatkuu siis tänäänkin. Siippa on puolestaan tenyt uuden aluevaltauksen tällä viikolla oppaana ulkolaisille kalastusturisteille, on kuullemma mukavaa, minunkin mielestäni on kiva juttu, tai ainakin kuullostaa kivalta. Ehkäpä minunkin vuoroni tulee joskus...

Naapurinrouva soitti eilisaamuna tulevansa kylään, katsomaan vauvaa ja samalla uutta taloa. Aikuinen seura on aina tervetullutta mutta naapurinrouva on ihan ok mukava joskaan ei ihan sydänystävä mutta niitähän on harvassa. Mutta se mutta, vierailu kesti kolmisen tuntia ja pieni taustaäänni päässäni muistutti minua useampaan otteeseen mitä kaikkea muuta sinä aikana olisi saanutkaan aikaiseksi... No nyt pyykätään sitten urakalla ja yritetään pitää huushollia edes jonkunlaisessa järjestyksessä, siivoamisen asteelle ei kyllä enää koskaan tunnu kerkiävän. Se joka täällä sotkee tuntuu olevan aina askeleen edellä.

Ulkona on hyytävän kylmä tuuli, kaupassa pitäisi käydä mutta muuten ei sää juuri houkuttele. Lenkillä olen kuitenkin uskollisesti joka ilta käynyt, nyt se alkaa jo tuntua siedettävältä mutta kovin kevyeksi se ei muutu ennen kuin elopainosta on hävinnyt merkittävä osa. Paino on pudonnut kolme-neljä kiloa mutta jäljellä on vielä niin paljon ettei se vielä tunnu paljon missään. Syön säännöllisesti ja ihan normaalisti, herkut olen jättänyt pois, erikoistilanteita lukuunottamatta mutta yritän pitää kohtuudesta kiinni. Mitään kevyttuotteita en käytä, pyrin muuttamaan elintapoja niin että niitä pystyisi jatkossakin noudattamaan. Joku on ollut sitä mieltä ettei kannata stressata painoasian kanssa vielä, mutta olo on mielestäni kamala kun tuntee asuvansa jonkun muun kehossa. Vähän sama tunne kun huomaa olevansa täysin väärin pukeutunut, kaikilla muilla pikkumusta ja itsellä farkut ja t-paita tai päin vastoin. Haluan vain takaisin sen kehon jossa joskus olen asunut ja jonka kanssa on helppo ja mukava liikkua, kieltämättä ulkonäköaspektikin painaa vaakakupissa, omiin vaatteisiinkin olisi kiva mahtua.

Vauveli saatu päiväunilleen ulos ja napero asennettu katsomaan Muumilaakson tarinoita. Harkinnan alla on lähteäkkö kauppaan vai ei. Pyykkivuoren kimppuun on käytävä joka tapauksessa muuten siihen hukutaan. Päivittäinen murheenkryyni eli mitä ruokaa loihtisi tälle päivälle on myös ratkaistava lähitunteina... plääh. Ehkäpä käymme vaunulenkin rautakaupassa ostamassa maalia 11v:n kirjoituspöydän kaappeihin. Teinineitokaisen pöydän kerkesinkin jo viikonloppuna hiomaan ja lakkaa puuttuu enää matalista kaappiosan alla olevista jaloista mutta hommaan ei missään tapauksessa kannata alkaa naperon kanssa. En jaksa alkaa pesemään tärpätillä sekä naperoa että koko lähiympäristöä.